Jos Sinulla on henkilökohtaisia ongelmia tai haluat asiantuntijoiden näkemystä yleisiin ongelmiin, niin annatko asiantuntijoiden ratkaista?
Kantani on se, että tämä riippuu asiantuntijoiden perusluonteesta. Asiantuntemus ja sen taustalla olevat tieteet on jaettavissa neljään koriin: 1) Humanistinen asiantuntemus (mm. psykologia, filosofia ja teologia), 2) yhteiskunnallinen asiantuntemus (esim. taloustieteet ja politiikan tutkimus), 3) terveyttä koskeva asiantuntemus (vrt. lääke – ja hoitotiede) ja 4) luontoa ja formaaleja symboleja (mm. kemia, fysiikka).
Elämänkatsomuksellisissa kysymyksissä, kuten uskonnollisissa ja eettisissä valinnoissa, sinun tulee itse päättää. Näin myös vaikkapa psykologisissa ihmissuhdepulmissa. On toki hyvä tutustua asiantuntijoiden luomiin kiinnostavaksi kokemiisi moraaliteorioihin ja psykologisiin elämäntaito-oppaisiin.
Yhteiskunnallisissa kysymyksissä, kuten äänestysvalinnoissa ja muodostaessasi kantaasi talouspolitiikan linjauksiin, on myös perusteltua tukeutua asiantuntijoiden (esim. tutkijat sekä talous- ja politiikkatoimittajat) näkemyksiin. Tässä yhteydessä muista se, että ei ole olemassa vaikkapa puolueetonta talousasiantuntemusta, vaan tutkijoilla ja toimittajilla on aina omat sidonnaisuutensa koulukuntiin ja organisaatioihin (tutkimusorganisaatiot ja mediatalot). Tämäntyyppisissä kysymyksissä sinun tulisi itse muodostaa kantasi eikä antaa esimerkiksi äänestyksissä asiantuntijoiden rakentamien vaalikoneiden ratkaista.
Terveyskysymyksissä päävastuu siirtyy asiantuntijoille (lääkärit ja hoitajat) ja mieluiten virallisen lääke- ja hoitotieteen edustajille. Älä siis luota, omaan potilaskokemukseesi tai ns. vaihtoehtoisiin parantamismetodeihin.
Tietyissä luontoa koskevissa dilemmoissa, kuten vaikkapa monet fysikaaliset ja kemialliset riskitekijät, sinun on usein pakko luottaa asiantuntijoihin ja tutkimuksiin, koska omat aistihavaintosi eivät riitä arvioimaan tilanteen vaarallisuutta. Näin esimerkiksi tiettyjen myrkkyjen ja määrätyn tasoisen radioaktiivisuuden suhteen. Anna – varauksin – riskiasiantuntijoiden ratkaista.
Siispä anna asiantuntijoille päättäjän rooli tietyntyyppisten ongelmien ratkaisujen suhteen; mutta hyödynnä asiantuntijoita neuvoantajina ja taustoittajina toisen laatuisten pulmien kohdalla.
Kantani on se, että tämä riippuu asiantuntijoiden perusluonteesta. Asiantuntemus ja sen taustalla olevat tieteet on jaettavissa neljään koriin: 1) Humanistinen asiantuntemus (mm. psykologia, filosofia ja teologia), 2) yhteiskunnallinen asiantuntemus (esim. taloustieteet ja politiikan tutkimus), 3) terveyttä koskeva asiantuntemus (vrt. lääke – ja hoitotiede) ja 4) luontoa ja formaaleja symboleja (mm. kemia, fysiikka).
Elämänkatsomuksellisissa kysymyksissä, kuten uskonnollisissa ja eettisissä valinnoissa, sinun tulee itse päättää. Näin myös vaikkapa psykologisissa ihmissuhdepulmissa. On toki hyvä tutustua asiantuntijoiden luomiin kiinnostavaksi kokemiisi moraaliteorioihin ja psykologisiin elämäntaito-oppaisiin.
Yhteiskunnallisissa kysymyksissä, kuten äänestysvalinnoissa ja muodostaessasi kantaasi talouspolitiikan linjauksiin, on myös perusteltua tukeutua asiantuntijoiden (esim. tutkijat sekä talous- ja politiikkatoimittajat) näkemyksiin. Tässä yhteydessä muista se, että ei ole olemassa vaikkapa puolueetonta talousasiantuntemusta, vaan tutkijoilla ja toimittajilla on aina omat sidonnaisuutensa koulukuntiin ja organisaatioihin (tutkimusorganisaatiot ja mediatalot). Tämäntyyppisissä kysymyksissä sinun tulisi itse muodostaa kantasi eikä antaa esimerkiksi äänestyksissä asiantuntijoiden rakentamien vaalikoneiden ratkaista.
Terveyskysymyksissä päävastuu siirtyy asiantuntijoille (lääkärit ja hoitajat) ja mieluiten virallisen lääke- ja hoitotieteen edustajille. Älä siis luota, omaan potilaskokemukseesi tai ns. vaihtoehtoisiin parantamismetodeihin.
Tietyissä luontoa koskevissa dilemmoissa, kuten vaikkapa monet fysikaaliset ja kemialliset riskitekijät, sinun on usein pakko luottaa asiantuntijoihin ja tutkimuksiin, koska omat aistihavaintosi eivät riitä arvioimaan tilanteen vaarallisuutta. Näin esimerkiksi tiettyjen myrkkyjen ja määrätyn tasoisen radioaktiivisuuden suhteen. Anna – varauksin – riskiasiantuntijoiden ratkaista.
Siispä anna asiantuntijoille päättäjän rooli tietyntyyppisten ongelmien ratkaisujen suhteen; mutta hyödynnä asiantuntijoita neuvoantajina ja taustoittajina toisen laatuisten pulmien kohdalla.
Jaa tämä: