Käsky 5 Pitäydy tosiasioissa

Parisen vuotta sitten alkoi kummallinen keskustelu ”totuuden jälkeisestä” ajasta. Debatti on outoa. Totuuden aikaa ei ole koskaan ollut. Esimerkiksi 1900-luvulla mm. uskonnot, poliittinen propaganda, yritysten pr-toiminta ja mainonta sekä militaristien viholliskuvat ovat usein syrjäyttäneet totuuden ja tosiasiat.

Ne, jotka vaativat totuuden paluuta, uskovat ”objektiiviseen” mediaan ja tieteeseen. He korostavat puolueettomuutta ja halua etsiä totuutta faktoissa pitäytyen.

Tämä ei toteudu käytännössä. Tosiasiat sinällään eivät takaa totuutta. Väittämät voidaan jakaa emävalheisiin, valheisiin ja puolivalheisiin (osatotuuksiin).

Emävalhe perustuu virheellisiin (mahdollisesti keksittyihin) tosiasioihin sekä loogisesti virheelliseen päättelyyn. Valheita voi olla kahdenlaisia. Ensinnäkin ne voivat perustua vääriin faktoihin. Toiseksi valheiden johtopäätökset voivat – tukeutuen oikeissa tosiasioissa- olla johdetut loogisesti virheellisellä ja tarkoitushakuisella tavalla.

Emävalheen ja valheen voivat toimittajat ja tutkijat, totuuden virallisina valvojina, toki paljastaa. Tässä siis tosiasioissa pitäytyminen on tärkeää.

Puolivalheen eli osatotuuden arviointi on edellistä kiperämpää. Näin siksi, että jopa oikeista tosiasioista oikealla tavalla vedetyt johtopäätökset ovat aina tulkinnallisia ja intressisidonnaisia. Esimerkiksi lähes kaikki talousasioita ja talouspolitiikkaa koskevat väittämät ovat aina vain osatotuuksia ja kietoutuvat ryhmäetuihin.

Jos vaikkapa lähtökohtaisesti tulkitaan, että kapitalistinen markkinatalous on kaikille  ryhmille siunauksellista, niin voidaan ”puolueettomasti” esittää, ”markkinat ratkaisevat ” ja ”talous on pidettävä kunnossa”. Näin talouden mustaa laatikkoa ei avata ja tätä kautta pyritään turvaamaan se, että talouden hyödyt jakautuvat eriarvoisesti vaikkapa siten, että pieni oligarkia (1 % aikuisista) saa yli puolet tuloista.  Tähän lähtökohtaan tukeutuvat väitteet- silloinkin kun ne pitäytyvät tosiasioissa – ovat vain osatotuuksia (puolivalheita).

Talouskysymyksiä koskevat väitteet on mahdollista perustaa myös konfliktinäkökulmaan. Tällöin oletetaan, että eri ryhmien (esim. työnantajat/ palkansaajat ja tuottajat/kuluttajat) edut ovat monesti vastakkaisia. Kaikki taloutta käsittelevät väittämät  ajavat lopulta tietyn ryhmän intressiä. Hyvän talousjournalismin ja -tutkimuksen tulee paljasta tämä sidonnaisuus ja tätä kautta selittää osatotuuden (puolivalheen)luonne.

 

KÄSKY 4: RYHDY YRITTÄJÄKSI

”Yritä yrittäjänä, jos:
1) Jos sinulla on sisäinen pakko toteuttaa yritysideasi.
2) Jos se on ainut mahdollisuus tavoitella kohtuullista toimeentuloa.
3) Jos haaveilet eläkkeelle siirtymisestä 45 vuotiaana.
Älä perusta yritystä, jos:
1) Jos sinulla on mahdollisuus saada palkan- tai palkkioiden saajana jotakuinkin sama toimeentulotaso kuin yrittäjänä.
2) Ellei sinulla ole vähintään 20 000 euroa säästöjä mahdollista yrittäjyyden jäkeistä elämää varten.
3) Jos pidät ihmissuhteita ja (sekä) harrastuksia tärkeimpinä asioina kuin yrittämistä.”

Kolmas käsky: Arvosta vapautta?

3. KÄSKY
Arvosta vapautta
Edesmennyt äitini tapasi sanoa, että ”Suomihan on vapaa maa”. Tätä ilmausta hän käytti silloin, kun hän teki omaperäisen ja normeista poikkeavan valinnan. Vapaus merkitsi hänelle vapautta termin negatiivisessa merkityksessä eli vapautta pakon ja sääntöjen määräämän teon vastakohtana.
Mitä vapaus merkitsee tavalliselle suomalaisille? Mikä on vapauden arvo?
Aloitan kysymyksiin vastaamisen pohtimalla työn tekijän (joko palkkatyöntekijänä tai yrittäjänä) vapautta? Tässä yhteydessä ääripäät ovat yhtäällä hyvässä työmarkkina-asemassa oleva asiantuntija (esimerkiksi erikoislääkäri) ja toisaalla vain peruskoulun käynyt ja työkokemusta omaamaton pitkäaikaistyötön. Ensin mainittu voi halutessaan saada tai perustaa kuukaudessa työpaikan jotakuinkin mistä paikkakunnalta tahansa Suomessa. Viimeksi mainitun mahdollisuudet saada toimeentulon takaavaa työtä haluamaltaan paikkakunnalta ovat kiven takana. Toisilla on enemmän ja toisilla vähemmän vapautta.
Entä mielipiteen vapaus Suomessa. Huonon kirjallisen ja suullisen ilmaisutaidon omaava henkilö, etenkin jos hänellä ei ole hyviä suhteita vaikutusvaltaisiin tahoihin (esimerkiksi jonkun ”mediatalon” johtajaan), saa kyllä olla mitä mieltä tahansa jostakin asiasta. Edellyttäen, että hänellä on kohtuulliset digitaaliset taidot, hän voi toki vaikkapa Facebookissa tai Twitterissa julkistaa kannanottonsa. Mutta; kun verrataan tämän mielipiteen vaikutusta vaikkapa pääministerin tai Koneen johtajan julkiseen mielipiteen ilmaukseen, niin ero on kuin päivällä ja yöllä. Vertauskuvallisesti toisella on vapaus nukkua Seinen siltojen alla; kun toinen majoittuu halutessaan Pariisin parhaimpaan hotelliin.

Lopputulemana olen sitä mieltä, että vapautta ei varauksetta kannata palvoa, vaikkakin on hyvä, että esimerkiksi Suomessa vain rajallisesti valvotaan sananvapautta ja ihmisillä on ainakin periaatteessa vapaus valita työpaikka tai perustaa yritys. Sekä mielipiteen vapaus että vapaus työmarkkinoilla jakautuvat todellisuudessa eri väestöryhmillä hyvin eriarvoisesti.
Vapaus on abstrakti ja monitulkinnainen seikka. Kuten tunnettu vapauden filosofi Isaiah Berlin kirjoitti suomennetussa kirjassaan Vapaus, ihmisyys ja historia: ”Kunhan ihmisen määritelmää muokataan riittävästi, vapaus saadaan tarkoittamaan aivan mitä tahansa muokkaaja haluaa.”

GI 3. käsky Vapaus

ONNISTUUKO POLITIIKKA ILMAN POPULISMIA?Arvio teoksesta Chantal Mouffe: For a Left Populism.Verso: 2018

Voiko poliittinen liike menestyä ja voittaa vaaleja olematta populistinen? Chantal Mouffe vastaa, että ei. Vasemmisto – sekä sosiaalidemokraatit että näitä vasemmalla olevat – voivat lisätä vaikutusvaltaansa vain tarttumalla hetkeen kiinni. Poliittinen momentum on 2000-alun rikkaissa maissa populistinen: uuskapitalismin kehitys on tuottanut eliitin ja kansan syvän ristiriidan, joka tulee ratkaista ytimen. Tähän tarttumalla vasemmisto voi menestyä vasemmistopopulistisena liikkeenä.
Mouffe määrittelee populismin siten, että se tekee eron hallitsevan eliitin ja kansan välille asettuen kansan palvelukseen. Oikeisto- ja vasemmistopopulismi eroavat kuitenkin toisistaan kuin yö ja päivä.
Oikeisto- ja vasemmistopopulismi ovat erilaisia ensinnäkin eliitin määrittelyssä. Oikeistolainen versio populismista koostaa eliitin sekä poliittisesta ja hallinnollisesta eliitistä että moniarvoisuutta painottavasta eliittisivistyneistöstä. Vasemmistopopulismille eliitti rakentuu uusliberalistisessa yhteiskunnassa yhtäällä pääoman edustajista sekä vaihtoehdottomuutta painottavista hallitsevista politiikoista.
Toiseksi oikeistopopulismille kansa koostuu joko kansallisvaltion aidoista kansalaisista tai koko kansakunnasta. Sen mukaan kansaa edustavat vain kansan etua palvelevat poliittiset liikkeet ja puolueet. Vasemmistopopulismille ei ole olemassa yhtenäistä kansaa. Kansa koostuu erilaisista kansalaisryhmistä ja – liikkeistä, joilla millään – ei edes työväenluokalla – ole monopolia ilmentää kansan etua.
Kolmanneksi nämä tulkinnat eroavat siinä, millaisena ne näkevät poliittisen toiminnan luonteen. Oikeistopopulismin mukaan kansan ei tule käyttää valtaa suoraan, vaan oikeistopopulististen puolueiden ja johtajien välityksellä. Vasemmistopopulismin mukaan eri kansaisryhmät edustavat ja vaikuttavat yhteiskuntaan suoraan edustaen itseään.
Mouffe korostaa, että vasemmistopolitiikan tulee ajaa demokratian syventämistä. Demokratia todellisena kansan valtana ei toteudu äänestämällä ”kerran neljässä vuodessa”. Kansalaisryhmät tulee voida päivittäin vaikuttaa omiin asioihinsa. Tällä politiikalla on selvät vastustajat eli globaalin pääoman kasvupakko ja sitä toteuttavat talouselämän ja politiikan johtajat.
Taloudellisesti määräytyneet luokka-asemat eivät kirjoittajan mielestä määrää poliittista ryhmäytymista eikä yksittäisen henkilön poliittista kantaa. Uuskapitalismin eliittiä ja uusliberaalia politiikkaa voivat vastustaa taloudellisesti määräytyneiden ryhmien lisäksi monet muut yhteiskunnalliset ryhmät: kuten esimerkiksi erilaiset vähemmistöt, työttömät, feministit ja ekologiset aktivistit. Vasemmistopolitiikkaa voi ja tulee tehdä sekä luokkalähtökohdista että identiteettipoliittisista kulmista.
Arvostellessaan vasemmistolaista politiikkaa kirjan tekijä painottaa, että politiikassa tunteet on jätetty liian vähälle huomiolle; kun taas oikeistolaiset ovat osanneet tässä hyvin. Mouffen mukaan rationalistiset perustelut ja niihin tukeutuvat poliittiset ohjelmat eivät riitä, vaan tarvitaan toivon ja uskon luomista.
Mielestäni Mouffe esittää lyhyessä ja selkeästi kirjoitetussa kirjassa hyvän poliittisen strategian uudelle vasemmistopolitiikalle: Mitä tehdä, miten toimia ja mihin pyrkiä?
Jos emme halua kannattaa nykymenoa ja emmekä halua olla oikeistopopulisteja, niin olkaamme siis vasemmistopopulisteja.

DUUNARIT JA TUOMARIT Taide, tiede ja media uuden työelämän tulkkkeina (kirjani esittely)

Hyvä lukija

Tämä ”artikkeli” esittelee tarkasteluni DUUNARIT JA TUOMARIT ydinsisällön. Voi tutustua koko esitykseen (205 sivua) toisessa blogisivuni ”artikkelissa” eli kirjassani DUUNARIT JA TUOMARIT (205 sivua).

Kaikki kommenttisi ovat erinomaisen tervetulleita, koska tarkoituksenani on vuodenvaihteessa 2018-2019 päivittää koko esitys (mm. uuden romaani analyysi, uusien tieteellisten monografioiden ja artikkeleiden erittely sekä uuden (sosiaalisen?) median tarkastelu)

DUUNARIT JA TUOMARIT
TAIDE, TIEDE JA MEDIA UUDEN TYÖELÄMÄN IDEOLOGISINA TULKKEINA
Ilkka Pirttilä

LÄHTÖKOHDAT
DUUNARIT JA TUOMARIT (Taide, tiede ja media työelämän ideologisina tulkkeina) pulppuaa kolmesta lähteestä: 1) Keskustelu työelämän huonontumisesta, 2) Suurten kertomusten paluu ja yhteiskuntatutkimuksen ideologinen käänne ja 3) Tiedon eri lajien sekoittuminen ja median ylivalta sekä totuuden ja uskomusten uudet suhteet.
Juha Siltalan Työelämän huonontumisen lyhyt historia (ensimmäinen painos vuodelta 2004 ja toinen vuodelta 2007) käynnisti keskustelun suomalaisen työelämän huonontumisesta. Kirjoittaja esitti, että työntekijät kokevat yhtäällä muun muassa työttömyyden takia yhä suurempaa epävarmuutta ja toisaalla kokivat työn mielekkyyden vähentyneen turbokapitalismin tulospaineiden ohjatessa työntekoa väärään suuntaan. Tämä keskustelu on jatkunut. Pasi Pyöriä (2017) on toimittamassaan teoksessaan Työelämän myytit ja todellisuus sitä mieltä, että suomalainen työelämän huonontuminen ei pidä paikkaansa, vaan se on pitkälti median luoma myytti.
Toiseksi sekä yleisessä yhteiskunnallisessa keskustelussa että yhteiskuntatieteellisessä debatissa ideologiseksi miellytyt aiheet ovat uudelleen (vrt. ideologiset 1960- ja 1970-luvut) nousseet näkyvästi esiin. Vastakkaisuuksien aika ei ole ohi. 2010-luvulla pohditaan populismia, nationalismia ja uusliberalismia sekä etsitään erilaisia postkapitalistisia ja uussosialistisia ratkaisuja.
Kolmanneksi keskustelu tiedon muodonmuutoksista ja sen nykyisistä formaateista on voimistunut. Ensinnäkin vuosituhannen vaihteen tietoyhteiskuntadebatti on jatkunut tarkasteltaessa tiedon syvenevää digitalisoitumista. Toiseksi on puhuttu ”totuuden jälkeisestä ajasta” eli siitä, että uskomukset (ideologiat) voittavat faktat ja objektiivisuuden. Kolmanneksi on puntaroitu yhteiskunnan ja tiedon medioitumista, millä tarkoitetaan sitä, että media on sekä yhteiskunnassa että tiedon muodostuksessa saanut ylivallan.
Kolmanneksi on keskusteltu tiedon hybridisaatiosta eli siitä, että tiedon eri lajien yhdelmät (kuten ”mediatiede”, tutkiva journalismi sekä taiteen ja tieteen yhteisesitykset) ovat ponnahtaneet 2000-luvulla esiin.

Esitykseni ottaa osaa näihin keskusteluihin. Olen kohdistanut katseeni siihen, kuinka suomalainen taide (proosakirjallisuutena), tiede (yhteiskunta- ja käyttäytymistieteinä) ja media (sanomalehdistönä) niveltyvät 2010-luvun suomalaisen yhteiskunnan ideologiseen mittelöön; silloin kun puntaroidaan työelämän suuntaa ja luokitellaan työelämän perustavia toimijatyyppejä.

Tarkastelen yhtäaikaisesti työelämän huonontumista, ideologioita sekä eri tiedon lajien suhteita ja tiedon nykykasvoja.
SISÄLLYSLUETTELO
MIHIN TYÖELÄMÄ ON MENOSSA?
I TAIDE NYKYTYÖTÄ TULKITSEMASSA
Kaunokirjallisuus tietona
Mediahuora toimittajan työtä tulkitsemassa
Ihmisen osa työelämä- ja sukupolvikuvauksena
Kilttipakko ja myyntityön yritysmurros
Kutsumus kirjailijan nykytyötä tulkitsemassa
Romaanit nykytyön tulkkeina ja ideologinen mittelö

III TIEDE UUTTA TYÖELÄMÄÄ TULKITSEMASSA
Ihmistieteet tietona
Miten tutkimus tyypittää työelämän toimijoita?
Tutkimuksen tulkinnat ja ideologiset kiistat
IV MEDIA UUSIA TYÖELÄMÄN ILMIÖITÄ TULKITSEMASSA
Media tietona
Millaisia työelämäkertomuksia media rakentaa?
Median objektiivisuus ja tehtävät
V TAIDE, TIEDE JA MEDIA IDEOLOGISINA KERTOJINA
Taide, tiede media uusporvarillisen ideologian tuottajina
Taide, tiede ja media ideologisina koneistoina