1800- ja 1900-luku merkitsivät tekniikan harppauksellista kehitystä. Energia halpeni, yhteiskunta sähköistyi, liikenne nopeutui ja joukkotiedotusvälineet kehkeytyivät. Nämä ja monet muut tekniset innovaatiot muuttivat arkea, työelämää, taloutta ja koko kulttuuria useimmiten – mutta ei aina, kun otetaan huomioon niiden seurauksena syntyneet mm. ympäristöongelmat ja aseteollisuus – ihmisten kannalta parempaan suuntaan.
Miten on nyt? Uskotko tekniikan edistykseen 2010-luvun lähestyessä loppuaan?
Otetaanpa esimerkiksi kaksi ilmiötä.
Ensinnäkin: miten uusi tekniikka ja teknologia muuttavat työelämää parina seuraavana vuosikymmenenä?
Katoaako vanhoja työpaikkoja ja ammatteja enemmän kuin syntyy uusia?
Vähentääkö uusi tekniikka raskaita ja epäkiinnostavia työtehtäviä vai lisääkö se työn kaavamaistumista?
Lisääntykö vapaus vaiko kontrolli työelämässä?
Onko uusi tekniikka enemmän renki vaiko isäntä?
Toiseksi: miten virtualisaatio muovannee arkea ja elämänmenoa?
Kiristääkö virtuaalisen maailman kasvanut rooli – ja siihen liittyvä vaatimus olla aina läsnä -elämäämme?
Yhdistääkö sosiaalinen media meitä vai luoko se enemmän uusia ja toisistaan yhtä eroavampia ryhmiä ja kuplakulttuureja?
Kadotammeko historian tajun ajankohtaisuuden alttarille uuden mediatekniikan seurauksena?
Pinnallistuuko tietomme koskemaan vain irrallisia ja muodikkaita ilmiötä?
Katoaako syvällisempi tieto ja viisaus?
Uskotko edelleen tekniikan kehitykseen? Vai oletko samaa mieltä kuin Pekka Vahvanen, joka kirjassaan Kone Kaikkivaltias (Atena, 2018) väittää, että digitalisaatio (uuden tekniikan sydän) tuhoaa kaiken meille arvokkaan?”
Miten on nyt? Uskotko tekniikan edistykseen 2010-luvun lähestyessä loppuaan?
Otetaanpa esimerkiksi kaksi ilmiötä.
Ensinnäkin: miten uusi tekniikka ja teknologia muuttavat työelämää parina seuraavana vuosikymmenenä?
Katoaako vanhoja työpaikkoja ja ammatteja enemmän kuin syntyy uusia?
Vähentääkö uusi tekniikka raskaita ja epäkiinnostavia työtehtäviä vai lisääkö se työn kaavamaistumista?
Lisääntykö vapaus vaiko kontrolli työelämässä?
Onko uusi tekniikka enemmän renki vaiko isäntä?
Toiseksi: miten virtualisaatio muovannee arkea ja elämänmenoa?
Kiristääkö virtuaalisen maailman kasvanut rooli – ja siihen liittyvä vaatimus olla aina läsnä -elämäämme?
Yhdistääkö sosiaalinen media meitä vai luoko se enemmän uusia ja toisistaan yhtä eroavampia ryhmiä ja kuplakulttuureja?
Kadotammeko historian tajun ajankohtaisuuden alttarille uuden mediatekniikan seurauksena?
Pinnallistuuko tietomme koskemaan vain irrallisia ja muodikkaita ilmiötä?
Katoaako syvällisempi tieto ja viisaus?
Uskotko edelleen tekniikan kehitykseen? Vai oletko samaa mieltä kuin Pekka Vahvanen, joka kirjassaan Kone Kaikkivaltias (Atena, 2018) väittää, että digitalisaatio (uuden tekniikan sydän) tuhoaa kaiken meille arvokkaan?”