”Mistä yhteiskuntapolitiikassa on kyse? Ideoita ja peruskäsitteiden merkityksestä.
Arviotavat kirjat:
Ville-Pekka Sorsa, Antti Alaja ja Joel Kaitila: Ideat yhteiskuntapolitiikassa. Vastapaino, 2025
Ville Lähde, Tere Vade’n & BIOS-tutkimusyksikkö: 12 käsitettä maailmasta. Käsikirja etenevän ympäristökriisin aikaudelle. Niin & näin, 2026
Jos olet kiinnostunut siitä, miten politiikalla voi vaikuttaa yhteiskunnan muuttamiseen ja mikä on ohjelmallisen ”yhteiskuntapolitiikan” rooli tässä vaikuttamisessa ja jos sinua kiinnostaa ideoiden, peruskäsitteiden ja tutkimuksen merkitys 2020-luvun Suomen ja oikeastaan koko maailman yhteiskunnallisten kysymysten ja ongelmien hallinnassa, niin tässä arvioitavat kaksi kirjaa on hyvä ottaa lukulistallesi.
Kirjat ovat ensinnäkin tekijätrion kirjoittama Ideat yhteiskuntapolitiikassa ja toiseksi tekijäkollektiivin luoma 12 käsitettä maailmasta. Molemmat teokset ovat tekijöiden mielestä ensinnäkin yleisteoksia. Ensimmäistä niistä voi tekijöiden mielestä lukea oppikirjamaisena johdatuksena yhteiskuntapolitiikan ideoihin ja niiden tutkimisen. Kirjoittajat haluavat lisätä ihmistieteilijöiden, yhteiskuntapolitiikan opiskelijoiden ja sekä muiden yhteiskuntapolitiikasta ja sen tutkimuksesta kiinnostuneiden ymmärrystä yhteiskuntapolittiisen ideatutkimuksen luonteesta ja nykytilanteesta. 12 käsitettä maailmasta etsii vastauksia kysymyksiin: Miten ajatella ympäristökysymyksiä, kun ekologiset muutokset ylittävät kriittisiä rajoja ja yhteiskunnat mullistuvat ympärillämme? Kirjoittaja painottavat, että ympäristöajattelun on muututtava maailman muuttuessa. Esitys tarjoaa välineitä sekä ajattelun uudistamiseen että harhakäsitysten torjumiseen.
Molemmissa kirjoissa fokus on suunnattu yhteiskuntapolitiikan idealistisiin muovaajiin, kuten ideologiat, aatteet, peruskäsitykset ja ideat. Ideat yhteiskuntapolitiikassa tarkoittaa peruskäsitteellä idea ajatusrakennetta, joilla on viisi keskeistä ominaisuutta: 1) Toiminnan orientointi, 2) kognitiiviset ja normatiiviset ulottuvuudet, 3) kantajasidonnaisuus, 4) erityisuus ja 5) monimerkityksellisyys. Tiivistäen ideoilla on kyky ohjata yhteiskunnan toimijoita/kantajia (esimerkiksi poliittinen puolue) luoden niille erillisiä tai (ja) yhteisiä merkityksiä ja toimintoja. (Sorsa ym. 2025, 16)
12 käsitettä maailmasta on puolestaan painottunut tarkastelemaan. Lähde ja Vadén esittelevät ympäristöajattelun keskeisiä ongelmia kahdentoista käsitteen kautta, jotka ovat elämä, aineenvaihdunta, tarpeet, niukkuus, ympäristöongelma, väestö, ruokajärjestelmä, peritty tilanne, edistys, antroposeeni, monikriisi ja ekologinen jälleenrakennus
Ideat yhteiskuntapolitiikassa luo katsauksen koko yhteiskuntapolitiikkaan ja 12 käsitettä maailmasta tarkastelee yhteiskuntapolitiikan yhtä lohkoa eli ympäristöpolitiikkaa.
Arvioin seuraavassa ensin teosta Ideat yhteiskuntapolitiikassa ja sen jälkeen julkaisua 12 käsitettä maailmasta. Lopuksi puntaroin molempia kirjoja yhteisesti eritellen muun muassa sitä, kuinka kirjoissa nähdään idealististen ja materialististen (kontekstuaalisten) suhde yhteiskunnan muutoksessa/muuttamisessa. Pohdin myös, käyttäen teoksia esimerkkeinä käyttäen, miten kirjoittaa ”yleisesitys” tutkimukseen perustuen.
Teoksessa Ideat yhteiskuntapolitiikassa esitetään, että ideoilla on merkittävä rooli käytännön yhteiskuntapolitiikan muutoksessa. Kirjoittajat pitävät
ideoita keskeisenä ja jopa tärkeimpinä yhteiskuntapolitiikan (tutkimuksen ja politiikan) suunnan määrittäjinä. Kyseinen teos on kirjoittajien mukaan ensimmäinen suomenkielinen yleisesitys yhteiskuntapoliittisen ideatutkimuksen antamista työkaluista yhteiskuntapolitiikan ymmärtämiseen ja selittämiseen. Kirjan ovat kirjoittaneet Ville-Pekka Sorsa, Antti Alaja ja Joel Kaitila. Sorsa työskentelee Helsingin yliopistossa tutkimusjohtajana, Alaja on asiantuntija Uuden talousajattelun keskuksessa ja Kaitila on yhteiskuntapolitiikan tutkija Jyväskylän yliopistossa.
Yhteiskuntapolitiikka tarkoittaa suomalaisessa keskustelussa yhtäällä yhteiskunnallista ilmiötä eli käytännön hallinnan ja ohjausmekanismia (vrt. lähes samaa merkitsevä ilmaus ”public policy” englanniksi). Se nähdään Suomessa merkittävänä osana kaikkea laajasti ymmärretyn yhteiskunnan (politiikan, talouden, kansalaisyhteiskunnan) suuntaamista. Yhteiskuntapolitiikka ei Suomessa rajoitu julkisen vallan toteuttamaan yhteiskuntapolitiikkaan kuten vaikkapa Isossa-Britanniassa. Politiikkana se jakautuu muun muassa sosiaaliturvapolitiikkaan, työpolitiikkaan ja ympäristöpolitiikkaan. Toisaalla Suomessa yhteiskuntapolitiikan teoriana katsotaan tarkoittavan yhtä yhteiskuntatutkimuksen lohkoa ja tieteenalaa. Tällöin on kyse yhteiskuntapoliittisesta tutkimuksesta ja teoriasta.
Ilmastonmuutoksen, geopoliittisten murrosten, talouden rakenteellisteen ongelmien ja väestön ikärakenteen muutoksen kaltaiset haasteet ovat tuoneet yhteiskuntapolitiikkaan suurta epävarmuutta. Sorsa, Alaja ja Kaitila korostavat, että epävarmoina aikoina ideoilla on suuri merkitys politiikan suunnan näyttäjänä. Uusien ideoiden avulla voidaan etsiä ratkaisuja suuriin yhteiskunnallisiin ongelmiin ja löytää toimijoiden välisiä koalitioita niiden ratkaisemiseen. Ideat saavat toimijat näkemään yhteisiä intressejä ja antavat pohjapiirustuksia yhteiskunnan rakenteiden ja käytäntöjen muuttamiseen.
Teoksessa Ideat yhteiskuntapolitiikassa ideoita pidetään nykytutkimuksessa keskeisenä ja eräiden tutkimussuuntausten mukaan jopa tärkeimpänä yhteiskuntapolitiikan suunnan määrittäjänä. Mihin väite perustuu? Onko kyseessä vain tutkimuksen yhden koulukunnan eli ideatutkimuksen imperialistinen manifesti?
Kirjoittajat eksplikoivat niukasti yhteiskuntapoliittisen ideatutkimuksen eroja suhteessa heidän kanssaan kilpaileviin tutkimuksen ja teorian suuntauksiin, jotka omalla tavallaan ja oman terminologiansa turvin ovat eritelleet ideoiden (ideaalisten/idealististen tekijöiden) merkitystä yhteiskuntapolitiikan suuntaamisessa ja toteuttamisessa. Näitä ovat poliittinen taloustiede (esim. Menger, Hirschman ja Streeck), ideologiatutkimus (mm. Marx, Mannheim ja Gramsci), maailmankatsomusten (esim. M. Weber) tutkimus, aatehistoria (mm. Lovejoy) ja uusmarxilainen teoria (esim. Deleuze ja Guattari) sekä uusi institutionalismi (ks. Herranen 2022). Jonkinlaisena haastajana ideatutkimuksen metodologialle kirjoittajat näkevät narratiivisen analyysin, retoriikka analyysin ja kehysanalyysin. Diskurssianalyysia (eikä muun muassa Hallin edustamaa kriittistä diskurssianalyysia) eivät juurikaan käsittele ainakaan suhteessa ideatutkimuksen metodologiaan.
Sorsa, Alaja ja Kaitila rakentavat melko ylimalkaisesti kilpailoistaan sellaiset kevyet olkitontut, jotka heidän on helppo puhaltaa nurin. Ideologiatutkimukseen sisältävän ideoidentutkimuksen tyrehtymisen, ainakin niin sanotuissa länsimaissa ja etenkin Amerikassa, syynä ne näkevät ennen muuta kertomuksen, jossa edistys nähdään historian perustavimpa liikevoimana, kohtaaman tuomion. Edistyskertomuksen katsottiin tuolloin olevan tärkeä syypää muun muassa kansallissosialismin ja kommunismin hirmuhallintoihin. Aatehistorian tutkimus, erityisesti Lovejoyn edustamana, on puolestaan Sorsan ja kumppaneiden mukaan virheellistä, koska se ylikorostaa ”yksikköideioiden” (unit-ideas) merkitystä. Aatehistoria näkee nämä pysyvinä sekä muuttumattomina ajatusrakenteina (ideoina), jotka saavat eri aikoina ja paikoissa erilaisia ilmenemismuotoja mutta joiden syvin olemus ole ei muutu.
Minua Ideat yhteiskuntapolitiikassa-kirja kiinnosti alun perin siksi, että se oli ottanut tehtäväkseen antaa lukijalle vastauksia moniin käytännön yhteiskuntapoliittisen muotoutumisen peruskysymyksiin. Miksi ideoilla on niin suuri merkitys yhteiskuntapolitiikalle? Mitä ideat ovat ja mistä ne tulevat yhteiskuntapolitiikkaan? Miten ideoita käytetään ja miten vaikuttavat päätöksenteossa? Miten ideoita ja niiden vaikutuksia yhteiskuntapolitiikassa voidaan tutkia tieteellisesti?
Ideoiden, innovaatioiden ja ideologioiden vaikutuksesta suomalaisen yhteiskuntapolitiikan käytäntöön ja hyvinvointivaltion muotoutumiseen on keskusteltu parisen kymmentä vuotta. Tältä osin yksi ensimmäisiä puheenvuoroja on Johannes Kanasen ja Juha Saaren toimittama ja yhteensä 15 henkilön kirjoittama teos Ajatusten voima: ideat hyvinvointivaltion uudistamisessa vuodelta 2009 (Kananen ja Saari 2009). Antti Karisto & Jussi Simpura Hyvinvoinnin historiaa Ajankuvia Suomesta vuodelta 2026 lienee tuorein aihepiiriä tarkastellut kirjat (vrt. Virtanen 2026).
Kanasen ja Saaren kokoama Ajatusten voima otti esiin sekä yhteiskuntapolitiikan (sosiaalipolitiikan) tutkimuksessa että etenkin käytännön yhteiskuntapolitiikan ja hyvinvointivaltion muutoksen ymmärtämisessä hyödynnettäviä ideoita ja peruskäsitteitä. Näitä ovat tiivistäen esitettyinä: 1) Pekka Kuusen 60-luvun sosiaalipolitiikka, 2) Idea lasten kotihoidon tuesta, 3) Luova tuho, 4) Kilpailukyky ja tuottavuus, 5) Moraali ja kannustin rakenteet, 6) Köyhyys ja sosiaaliturvan universaalisuus, 7) Ikäpolitiikka, 8) Perustulo, 9) Eurooppalaiset ja globaalit ideat ja 10) Köyhyyden vähentäminen.
Kirjassa Ideat yhteiskuntapolitiikassa on tarkasteltu muutamia käytännön suomalaiseen yhteiskuntapolitiikkaan. Esityksen johdannossa tuodaan esiin ideat kestävä kehitys ja julkisen talouden kestävyysvaje. Petyin kun en kirjaa lukiessani saanut juuri mitään lisävalaistusta siihen, kuinka näistä mielestäni tärkeät ideat ovat toimineet käytännön yhteiskuntapolitiikan viitekehyksinä Nyky-Suomessa. Idea politiikan ”monikriisistä” (polycris) mainitaan kirjan lopussa; mutta sen vaikutusta käytännön yhteiskuntapolitiikkaan ei arvioida.
Ainoa yhteiskuntapoliittinen idea, jonka päätymistä ja vaikutusta yhteiskuntapolitiikkaan tarkastellaan Sorsan ja kumppaneiden kirjoittamassa esityksessä on idea kilpailukyvystä ja siihen liittyvä Juha Sipilän hallituksen tuottama kilpailukykysopimus (kiky-sopimus). Sopimuksen tavoitteena oli sitouttaa työmarkkinajärjestöt Suomen kilpailukyvyn nostamiseen alentamalla yksikkötyökustannuksia. Täten työntuottavuuteen suhteutetut työllistämiskustannukset alenisivat kilpailijamaihin verrattuna. Ideat yhteiskuntapolitiikassa erittelee tämän sopimuksen lähtökohdan syntyä ja ennen muuta sitä, kuinka yhteiskunnalliset toimijat (erityisesti hallitus ja työmarkkinajärjestöt) saattoivat täten idean kustannusklipailukyvystä käytäntöön monipolvisten ja pitkien neuvottelujen tuloksena,
Kirjan Ideat yhteiskuntapolitiikassa oli asettanut esitykselleen korkeat tavoitteet: esityksen tulee olla suomenkielinen yleisesitys kansainvälisestä ja kansallisesta yhteiskuntapoliittisen ideatutkimuksesta ja sen antamista työkaluista ymmärtää ja selittää käytännön yhteiskuntapolitiikkaa. Kirjoittajien mielestä esitys tarjoaa oleellista luettavaa kaikille yhteiskuntapolitiikan tekijöille, yhteiskuntapolitiikkaa seuraaville asiantuntijoille sekä vaikuttamistyön ammattilaisille. He katsovat kirjan toimivan samalla johdatuksena yhteiskuntapolitiikkaan ja sen tutkimukseen. Myös omat odotukseni teokseen ensi kerran tutustuessani olivat suuret. Itseä kiinnosti erityisesti ensinnäkin yhteiskuntapoliittisen ideatutkimuksen suhde ideologiatutkimukseen ja toiseksi se, kuinka ideat (erityisesti tutkimuksen generoimat ideat ja käsitteet) vaikuttavat yhteiskuntaelämän muotoutumiseen käytännössä.
Suhteessa näihin koviin odotuksiin kirja on pettymys. Ensinnäkin kirjan perusratkaisu jakaa tarkastelu – näin selvästi kuin esityksessä on tehty – ideatutkimuksen erittelyyn ja yhteiskuntapoliittisen käytännön analyysiin ei toimi. Osat eivät keskustele riittävästi toistensa kanssa. Tämän kirjoittajatkin myöntävät esittäessään, että jos lukijaa ei kiinnosta ideatutkimuksen historia, niin hän voi hypätä suoraan lukuun Ideoiden asema ja merkitys yhteiskuntapolitiikassa Sorsa ym, 2026, 28). Ylimalkaankin kirjoittajien ei tulisi kertoa lukijoilleen, että voi jättää lukematta vaikkapa kolmanneksen kirjasta. Tämänkaltaisia kirjoittajien suosituksia tulisi kustantajan karsia. Yhtä kaikki nyt teoksessa Ideat yhteiskuntapolitiikassa monet asiantuntevat ideatutkimuksen analyysin tuottamat helmet (ennen muuta oivallukset koskien yhteiskuntapoliittisten ideoiden eri ulottuvuuksia) eivät kaunista yhteiskuntapolitiikan käytännön erittelyä.
Edelliseen liittyen ja jälkiviisaasti ajatellen julkaisusta olisi voitu tehdä kaksi kirjaa. Ensinnäkin ideatutkimuksen teorioiden ja niiden historiaan keskittynyt esitys ja toiseksi esitys yhteiskuntapoliittisten ideoiden merkityksestä käytännön yhteiskuntapolitiikkaan viime vuosi vuosien maailmassa ja etenkin Suomessa. Nyt kirjassa luvussa Ideoiden asema ja merkitys yhteiskuntapolitiikassa eritellään kysymystä vain 85 sivussa. Tästä teemasta en tästä luvusta saa vastoin toivomuksia merkittävää uutta ymmärrystä kuin oikeastaan kilpailukykysopimuksen analyysista. Tästä oppii sen, että ideat voivat saada kannatusta käytännössä käytännön yhteiskuntapolitiikassa vain jatkuvien eri osapuolten neuvottelujen ja lehmänkauppojen avulla. Pelkkä ideoiden tuoreus, omaperäisyys ja vetovoimaisuus eivät riitä saamaan aikaan käytäntöjen muutoksia.
Kirjan Ideat yhteiskuntapolitiikassa esitystapa ei mielestäni oikein onnistunut. Luvussa Yhteiskuntapolitiikan ideoiden tutkimuksen juuret ja lähtökohdat esitellään noin parikymmenentä teoriaa. Niitä tarkastellaan kirjoittajien mukaan teorioiden omista lähtökodista käsin, jotka sopivat heidän mielestään pyrittäessä yleisesitykseen. En ole samaa mieltä koska teorioiden vertailu saatikka niiden käytäntöyhteyksien analyysi jää täten vähäiseksi. Nyt 50 sivulla eritellään vuoron perään erilaisia yhteiskuntapoliittisen ideatutkimuksen teorioita, kuten Hallin politiikkaparadigma, diskursiivinen insitutionalismi, uusi institutionalismi ja kannattajakoalitioiden tutkimus. Tämä seikka nostaa esiin yleisemmän kysymyksen tarvitaanko wikipedian aikakaudella (puhumattakaan uusista tekoälyohjelmista) sellaisia tiedekirjoja ja tieteellisiä yleisesityksiä, joissa teorioita lähinnä esitellään niiden omista lähtökohdista käsin. Minusta yleisesityksen ja johdannon johonkin tutkimusteemaan tulee olla synteettinen ja kantaaottava tekijän puheenvuoro eikä virkamiesmainen puolueeton kuvaava selvitys.
Teos 12 käsitettä maailmasta haluaa olla ”käsikirja etenevän ympäristökriisin aikaudelle”. Kirja on tulosta BIOS-tutkimusyksikön työstä. Yksikkö on tutkinut ympäristö- ja resurssitekijöiden vaikutuksia suomalaiseen yhteiskuntaan 10 viime vuotena. Yksikön toimintaa on luonnehtinut alusta saakka pyrkimys luoda keskusteluyhteyksiä akateemisen maailman ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen välille. Kirjan pääkirjoittajat Ville Lähde ja Tere Vadén ovat filosofian tutkijoita, jotka ovat käsitelleet ympäristökysymyksiä yli 25 vuoden ajan.
Tämä esitys etsii vastauksia kysymyksiin: Miten ajatella ympäristökysymyksiä, kun ekologiset muutokset ylittävät kriittisiä rajoja ja yhteiskunnat mullistuvat ympärillämme? Mitä tahansa tulevaisuutta ei voi enää tavoitella, sillä joitain asioita menetetään väistämättä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita toivottomuutta, sillä uhanalaisessa maailmassa on yhä tärkeämpää toimia pahimpien tulevaisuuksien estämiseksi. Ympäristöajattelun on muututtava maailman muuttuessa. 12 käsitettä maailmasta tarjoaa välineitä sekä ajattelun uudistamiseen että harhakäsitysten torjumiseen.
Monitieteisen BIOS-tutkimusyksikön filosofit Ville Lähde ja Tere Vadén ovat punoneet podcast-sarjassaan tutkimansa ajatukset kirjan muotoon. 12 käsitettä maailmasta – käsikirja etenevän ympäristökriisin aikakaudelle on suositeltavaa lukemista kaikille, jotka pyrkivät ymmärtämään nykyistä ekologista monikriisiä. Lähde ja Vadén esittelevät ympäristöajattelun keskeisiä ongelmia kahdentoista käsitteen kautta, jotka ovat elämä, aineenvaihdunta, tarpeet, niukkuus, ympäristöongelma, väestö, ruokajärjestelmä, peritty tilanne, edistys, antroposeeni, monikriisi ja ekologinen jälleenrakennus. Kirjan edetessä käy ilmeiseksi, ettei ekologinen kriisi oikeastaan ole yksi yhtenäinen kriisi, vaan monikriisi, jolla on useita toisiinsa eri tavoin limittyviä ulottuvuuksia. Kirjoittajat onnistuvat yhdistelemään vaivatta luonnontieteellisen tutkimuksen tuloksia ekologis-filosofiseen ajatteluun, mikä ei ole helppo tehtävä.
12 käsitettä maailmasta pursuaa ympäristöajattelun kannalta olennaisia käsitteitä, joita Lähde ja Vadén avaavat ymmärrettävästi ja monipuolisesti. Sen ohella, että he tutustuttavat lukijan ympäristötieteen keskeisiin kysymyksenasetteluihin, he syventävät käsittelyä tekstin sekaan upottamissaan tietolaatikoissa, joissa perehdytään esimerkiksi joukkosukupuuttoihin, polkuriippuvuuksiin, degrowthiin, ekologiseen jalanjälkeen, irtikytkentään, metsätalouden asemaan Suomessa ja oikeudenmukaisen siirtymään. Samalla he purkavat ”ympäristöajattelun zombeja” eli ongelmallisia virhekäsityksiä, jotka toistuvat ympäristökriisiä koskevassa keskustelussa.
Kirja peräänkuuluttaa ekologisen muodonmuutoksen välttämättömyyttä. Tuhoa ja kärsimystä on jo nyt liikaa. Muutos on saatava liikkeelle ennen kuin tilanne on täysin hallitsematon. Tarve luopua fossiilisista polttoaineista, siirtää ruokajärjestelmän painopiste eläintuotannosta kasvisruokaan, järjestää sosioekonominen aineenvaihdunta kestävälle pohjalle ja huolehtia ekologisen siirtymän oikeudenmukaisuudesta onkin Lähteen ja Vadénin mukaan kiireellinen.
Minulle, joka en ole ympäristökysymysiin erityisemmin perehtynyt, 12 käsitettä maailmasta opetti tärkeitä asioita. Se rakentui 12 käsitteen esittelyjen varaan, joita tarkasteltiin omissa luvuissaan (keskimäärin 16 sivua). Lähde ja Vade’n esitys on kantaaottava. Kirjoittajat ovat päätyneet näihin käsitteihin siksi, että heidän mukaansa juuri niitä tarvitaan haluttaessa ymmärtää juuri nykyhetken ympäristökriisiä. He valottavat mitä käsitteet sisältävät ja mitä ne, vastoin usein esiintyviä luuloja, eivät sisällä. Heidän mukaansa niiden varaan on rakennetta nykyongelmiin pureutuva etenevän ympäristökriisin ymmärtämiseksi.
Sekä Ideat yhteiskuntapolitiikassa että 12 käsitettä maailmassa ovat kirjoittajien mukaan suunniteltu tarjoamaan yleisesityksen joko ideoista yhteiskuntapolitiikassa tai nykytilanteen vaatiman ympäristöajattelun perustavista käsiteellisistä työkaluista. Sorsa ja kumppanit luottavat neutraalin johdattelun voimaan. Toki he ottavat tiukasti kantaa siihen, että ideoiden erittelyyn fokusoituva tarkastelutapa on hedelmällisin ja paras jäsentää ideoiden merkitystä yhteiskuntapolitiikassa. Mutta: tähän koulukuntaan luettavia teorioita he esittelevät välttäen vahvoja vertailuja ja kannanottoja. Lähteen ja Vadénin ajatuksiin perustuva kirja on poleeminen johdatus ajassamme vaadittavan kokonaisvaltaisen ympäristöajattelun puolesta vanhanaikaisia ja kapealaisia tulkintoja vastaan. Minua tämä jälkimmäinen esitystapa innoitti lukemaan paikoin vaikeasti ymmärrettävää kirjaan kannesta kanteen. Sorsan, Alajan ja Kaitilan puolueeton ja virkamiesmäinen esitystapa taas teki heidän kirjansa lukemisen rankan vuorelle nousun, jonka halusin pari kertaa keskeyttääkin.
Yhteiskunnan ja historian ydindilemma on mielestäni se, kuinka yhteiskunnallisia muutoksia selitetään ja mikä on ideaalisten tekijöiden (aatteet, ideat, peruskäsitykset ja lähtökohtaolettamukset ym.) suhteessa materialisiin tekijöihin (esim. teknologia, väestömuutos, talouden rakenteet ja ”välttämättömyydet). Minusta materiaaliset tekijät ovat muutoksen toimeenpanijana ensisijaisia. Ideaaliset tekijät voivat tuottaa yhtäällä uusia inspiroivia ideoita tietyn suuren muutoksen aloittamiseksi ja toisaalla siunata ja legitimoida jo toteutuneen murroksen. Tuskin Rankan vallankumouksen tai ”länsimaisen demokratian” eteneminen 18001900-luvuilla oli nimenomaan seurausta ajatustapojen (em. valistusfilosofia, liberalismin ohjelmat) muutoksesta ja sen voimasta muuttaa historiaa. Minusta yhteiskunnallista muutosta voi selittää vain tutkimalla yhteiskunnallista käytäntöä, jonka ytimessä ovat yhteiskunnalliset, jotka toimivat ennen muuta materialistisessa mutta myös idealistisessa kontekstissa. Suhteessa tähän jatkumoon (ideaaliset kontra materiaaliset tekijät) arvioitat tulkinnat sijoittuvat keskustaan joskin 12 käsitettä maailmasta painottaa vahvasti ideaalisia tekijöitä eli ympäristöajattelun muutoksen merkitystä maailman pelastamiseksi.
Itse saanut arvioitavista teoksista sitä uutta ja ymmärrystäni merkittävästi syventävää tietoa niiden perustematiikoista: ideoista yhteiskuntapolitiikassa ja uudesta ympäristöajattelusta, jota toivoin. Silti niihin tutustuminen oli vaivan arvoista. Lukijan ei ehkä kannattaa odottaa kirjoista Ideat yhteiskuntapolitiikassa ja 12 käsitettä maailmasta liikoja. Silloinhan niihin ei ainakaan pety. Suosittelen niihin tutustumista sopivassa tilaisuudessa.
Viitteet.
Kananen Johannes ja Juha Saari (toim.). (2009). Ajatusten voima: ideat hyvinvointivaltion uudistamisessa. Helsinki: Minerva.
Olli Herranen (2022). Invisible order. A relational approach to social insitutions. Champ: Palgrave Macmillan.
Matti Virtanen (2026). Hyvinvoinnin nollapisteestä tähän päivään. Kirja-arvio teoksesta Antti Karisto & Jussi Simpura: Hyvinvoinnin historiaa Ajankuvia Suomesta Gaudeamus. Yhteiskuntapolitiikka, 91 (2026): 2.46, 194-198.”