DUUNARIT JA TUOMARIT Taide, tiede ja media uuden työelämän tulkkkeina (kirjani esittely)

Hyvä lukija

Tämä ”artikkeli” esittelee tarkasteluni DUUNARIT JA TUOMARIT ydinsisällön. Voi tutustua koko esitykseen (205 sivua) toisessa blogisivuni ”artikkelissa” eli kirjassani DUUNARIT JA TUOMARIT (205 sivua).

Kaikki kommenttisi ovat erinomaisen tervetulleita, koska tarkoituksenani on vuodenvaihteessa 2018-2019 päivittää koko esitys (mm. uuden romaani analyysi, uusien tieteellisten monografioiden ja artikkeleiden erittely sekä uuden (sosiaalisen?) median tarkastelu)

DUUNARIT JA TUOMARIT
TAIDE, TIEDE JA MEDIA UUDEN TYÖELÄMÄN IDEOLOGISINA TULKKEINA
Ilkka Pirttilä

LÄHTÖKOHDAT
DUUNARIT JA TUOMARIT (Taide, tiede ja media työelämän ideologisina tulkkeina) pulppuaa kolmesta lähteestä: 1) Keskustelu työelämän huonontumisesta, 2) Suurten kertomusten paluu ja yhteiskuntatutkimuksen ideologinen käänne ja 3) Tiedon eri lajien sekoittuminen ja median ylivalta sekä totuuden ja uskomusten uudet suhteet.
Juha Siltalan Työelämän huonontumisen lyhyt historia (ensimmäinen painos vuodelta 2004 ja toinen vuodelta 2007) käynnisti keskustelun suomalaisen työelämän huonontumisesta. Kirjoittaja esitti, että työntekijät kokevat yhtäällä muun muassa työttömyyden takia yhä suurempaa epävarmuutta ja toisaalla kokivat työn mielekkyyden vähentyneen turbokapitalismin tulospaineiden ohjatessa työntekoa väärään suuntaan. Tämä keskustelu on jatkunut. Pasi Pyöriä (2017) on toimittamassaan teoksessaan Työelämän myytit ja todellisuus sitä mieltä, että suomalainen työelämän huonontuminen ei pidä paikkaansa, vaan se on pitkälti median luoma myytti.
Toiseksi sekä yleisessä yhteiskunnallisessa keskustelussa että yhteiskuntatieteellisessä debatissa ideologiseksi miellytyt aiheet ovat uudelleen (vrt. ideologiset 1960- ja 1970-luvut) nousseet näkyvästi esiin. Vastakkaisuuksien aika ei ole ohi. 2010-luvulla pohditaan populismia, nationalismia ja uusliberalismia sekä etsitään erilaisia postkapitalistisia ja uussosialistisia ratkaisuja.
Kolmanneksi keskustelu tiedon muodonmuutoksista ja sen nykyisistä formaateista on voimistunut. Ensinnäkin vuosituhannen vaihteen tietoyhteiskuntadebatti on jatkunut tarkasteltaessa tiedon syvenevää digitalisoitumista. Toiseksi on puhuttu ”totuuden jälkeisestä ajasta” eli siitä, että uskomukset (ideologiat) voittavat faktat ja objektiivisuuden. Kolmanneksi on puntaroitu yhteiskunnan ja tiedon medioitumista, millä tarkoitetaan sitä, että media on sekä yhteiskunnassa että tiedon muodostuksessa saanut ylivallan.
Kolmanneksi on keskusteltu tiedon hybridisaatiosta eli siitä, että tiedon eri lajien yhdelmät (kuten ”mediatiede”, tutkiva journalismi sekä taiteen ja tieteen yhteisesitykset) ovat ponnahtaneet 2000-luvulla esiin.

Esitykseni ottaa osaa näihin keskusteluihin. Olen kohdistanut katseeni siihen, kuinka suomalainen taide (proosakirjallisuutena), tiede (yhteiskunta- ja käyttäytymistieteinä) ja media (sanomalehdistönä) niveltyvät 2010-luvun suomalaisen yhteiskunnan ideologiseen mittelöön; silloin kun puntaroidaan työelämän suuntaa ja luokitellaan työelämän perustavia toimijatyyppejä.

Tarkastelen yhtäaikaisesti työelämän huonontumista, ideologioita sekä eri tiedon lajien suhteita ja tiedon nykykasvoja.
SISÄLLYSLUETTELO
MIHIN TYÖELÄMÄ ON MENOSSA?
I TAIDE NYKYTYÖTÄ TULKITSEMASSA
Kaunokirjallisuus tietona
Mediahuora toimittajan työtä tulkitsemassa
Ihmisen osa työelämä- ja sukupolvikuvauksena
Kilttipakko ja myyntityön yritysmurros
Kutsumus kirjailijan nykytyötä tulkitsemassa
Romaanit nykytyön tulkkeina ja ideologinen mittelö

III TIEDE UUTTA TYÖELÄMÄÄ TULKITSEMASSA
Ihmistieteet tietona
Miten tutkimus tyypittää työelämän toimijoita?
Tutkimuksen tulkinnat ja ideologiset kiistat
IV MEDIA UUSIA TYÖELÄMÄN ILMIÖITÄ TULKITSEMASSA
Media tietona
Millaisia työelämäkertomuksia media rakentaa?
Median objektiivisuus ja tehtävät
V TAIDE, TIEDE JA MEDIA IDEOLOGISINA KERTOJINA
Taide, tiede media uusporvarillisen ideologian tuottajina
Taide, tiede ja media ideologisina koneistoina