Avainsana: länsi

”Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa vuoden vaihteessa kaavailtiin 2020-luvun kulkua. Yksi ennustettu ilmiö on Putinin vetäytyminen Venäjän johdosta, mikä aiheuttanee sen myönteisen seikan, että naapurimaamme muuttuu läntiseksi demokratiaksi ja samalla asialliseksi ja ikäväksikin.
Tämä on esimerkki valtamedian ja yleisen mielipiteen uskomuksesta, jossa ”länsi” tarkoittaa etupäässä hyviä asioita: demokratiaa, oikeusvaltiota, ilmaisuvapautta, yrittämisen vapautta ja kuluttajan oikeuksia ynnä muita länsimaisia arvoja. Onko kaikki vihreää aidan läntisellä puolella?
Lännessä demokratia merkitsee ennen muuta yleisiä ja salaisia vaaleja, joilla valitaan poliittisia päätöksentekijöitä edustamaan kansaa eri päätöselimissä kunnan valtuustosta eduskuntaan. Edustavatko edustajat kansaa vai ovatko he enemmän koulutettuja ja keskimääräistä varakkaampia? Riittääkö kansanvallan takeeksi se, että kansa saa äänestyspaikalla vaikuttaa viisi minuuttia parin vuoden välein? Kuinka paljon eduskunnalla on valtaa markkinavoimiin ja niiden määräämiin talouskehyksiin nähden? Miten suomalaiset voivat vaikuttaa Euroopan Unionin ratkaisuihin, joista enemmistö Suomenkin laista, asetuksista ja muista normeista viime kädessä määräytyy.
Ilmaisu- ja sananvapaus on Suomessa perustuslaissa taattu. Mutta: se on pitkälle muodollinen. Suomen kansalaisilla on käytännössä hyvin erilainen sananvapaus. Esimerkiksi miljardööri ja talousmies Björn Wahlroosilla mielipiteillä on vähintäänkin satakertainen vaikutus verrattuna tamperelaisen vähän koulutusta saaneen pitkäaikaistyöttömän Taavi Takapenkkiläisen purkaukseen vaikkapa YLE:n Kansan radiossa.
Länsimainen vapaus merkitsee negatiivista vapautta eli sitä, että normit kahlitsevat yksilön toimintaa mahdollisimman vähän. Se ei takaa positiivisia oikeuksia esimerkiksi todellista oikeutta kelvolliseen asumiseen ja perusturvaan.
Yrittää saa ja hän saa menestyä; mutta samalla hänen tulee etupäässä yksin kärsiä konkurssin seurauksista. Ylimalkaan työelämässä saa melko vapaana normipaineista pyrkiä eteenpäin; mutta itseensä luottaen kilpaillen alituisesti muiden kanssa
Perheen ja suvun traditiosta ei ole pakko välittää; mutta tämä – mikäli vaihtuvat kaveripiirit eivät tätä korvaa – johtaa helposti yksinäisyyteen, mikä on Suomessa merkittävä terveys- ja hyvinvointiongelma.
Listaa länsimaisten arvojen problemaattisuudesta olisi helppo jatkaa historiallisilla ja tosi suurilla yhteiskunnallisilla muutoksilla. Esimerkiksi länsi on merkinnyt teknologian edistystä ja talouskasvua, samalla kun nämä ovat fossiilitaloudessa tuottaneet ja tuottavat suuria ympäristöongelmia. Lännen varallisuus on siirtomaiden riiston ja uuskolonialismin tuloksena merkinnyt kolmannen maailman köyhyyttä. Länsi on pitkälti lihonut ”Etelän” nälästä.
Onko länsimaisuus niin siunauksellinen asia kuin uskotellaan?”