KORONA JA VÄÄRÄ POLITIIKKA

”KORONAA KOSKEVA KOLLEKTIIVINEN JOUKKOHARHA ON VALLANNUT PÄÄTTÄJÄT JA VALTAMEDIAN
Näin ensinnäkin koronaviruksen terveysvaikutukset ovat Suomessa ja maailmalla keskimäärin jokakeväisiin kausi-influenssiin (toki esimerkiksi Italiassa tilanne on keskimääräistä influenssa-aaaltoa pahempi mutta Kiinassa parempi). Siihen tuskin tulee terveydenhuollon kontakteja ja tehohoitoa tarvitsevia enempää kuin nämä kausiflunssat keskimäärin tai ainakin vähemmän kuin kolme pahinta kausiflunssaa viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Myöskään kuolleisuusluvut tuskin nousevat yhtään suuremmaksi kuin kuolleisuus keuhkosairauksiin yleensä (vrt. Kuolinsyytilastot ja Markus Leikolan blogi Kuinka tappava korona virus onkaan? MTV-uutisissa. Koronavirukseen kuolleiden määrä jäänee 400-800 ja tehohoitoa vaativien määrä 1000 -3000 tuhanteen. Tulee myös ottaa huomioon, että tähän tautiin kuolee lähinnä noin 80-vupotiaita monisairaita, joista enemmistö tullee kuolemaan seuraavan kolmen vuoden aikana vaikka koronasta selviäisikin.
Siis korona ei ole erityisen paha taut: Tykillä ammutaan ei ehkä hyttysiä mutta harakoita.
Toiseksi hallituksen toimenpiteet eli lähinnä vain kiellot ja ihmisten eristäminen koteihin ja perheisiin (joista 5 % on ihmisille lähinnä perhehelvettejä) ja elinkeinotoiminnan tyrehdyttäminen konkursseineen ja massatyöttömyyksineen aiheuttaa valtavia terveysongelmia (psyykkiset häiriöt, alkoholinkäytön kasvu, väkivallan lisääntyminen) sadoille tuhansille suomalaisille.
Kyllä tämänkaltainen päättäjien ajaman hoidon haittavaikutus on pelkästään terveyden näkökulmasta paljon taudin aiheuttamaa suurempi. Tämän lisäksi koulunkäynnin siirtäminen ensisijaisesti etäopiskeluun aiheuttaa suuria haittoja monen vuosiluokan koulutusuralle. Näin etenkin peruskoulun viimeisen luokan oppilaille, joita lienee noin 60 000 – 70 000.
Kaikkein suurin haitta on kiellot elinkeinotoimintaan (ravintolat, kahvilat, hotellit, palveluyritykset) ja sitä koko kansantalouteen.
Henkikohtaisesti olen ammatikseni osallistunut useisiin työvoimapoliittisten, yhteiskuntapoliittisten reformien ja ohjelmien arviointeihin, Niihin on aina kuulunut laaja ex ante eli ennen tai sen alussa toteutettava ko. ohjelman arviointi, jossa arvioidaan aloitettavan/aloitetun ohjelman edut ja haitat. Tätä hallitus ei ole tehnyt, vaan se on painanut paniikkiappulaa ja rajoittunut vain yhteen asiaan eli siihen että saadaan eristämisellä ja rajoituksella hitusen tartuntoja vähemmäksi ja pelastettua ehkä 100-200 ihmisen henki ja tehohoidon ruuhka-aika ehkä vähennettyä kahdesta viikkoon. Mutta millä hinnalla? Hallitus on työkalupakista vain vasaran ja kuvittelee että kaikki koronaan liittyvät ongelmat ovat naulauskysymyksiä, vaikka pakista tulisi löytää saha, höylä, puukko ja kirves ynnä muutakin.

Kaikkein järisyttävimpiä ovat suunnitelmat Uudenmaan eristämiseksi. Mikä on hyöty? Kuka sitä valvoo? Poliisilla ei ole siihen resursseja varsinkin väkivalta, omaisuusrikokset ja alkoholin kautta saattanevat hyvinkin lisääntyä. Armeija ja kouluttamat asevelvolliset kovat piipussa on tiesulkuineen kaikkein kamalin näkymä. Tätä vahtia Suomesta on tulossa sosiaalifasistinen valtio.
Kriittinen ajattelu ja kansalaisten tottelemattomuuus kunniaan; vielä kun ne ovat mahdollisia.”

Blogi 12: Ole aina positiivinen

Tapio Rautavaara lauloi 1950-luvulla, että ”Jos harmin huolen sattumukset on mun edessäin, niin ota vastaan ne viheltäin”. Samaa laulua laulaa yksilötasolla positiivinen psykologia, työpaikkojen tiimivalmennus ja vaikkapa YLE kansallisella tasolla vaatien yksinkertaisia positiivisia ratkaisuja monimutkaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Positiivinen ajattelu ja korostunut optimismi on näkyvä aikamme imperatiivi.
Miten suhtautua positiivisuuden vaateeseen?
Lyhyt terapia vastakohtana muun muassa psykoanalyyttiselle suuntaukselle haluaa unohtaa terapoitavan yksilön menneisyyden ja keskittyy lähinnä nykyhetkeen ja opettaa uusia toimintatapoja, joilla luoda parempi elämänhallinta. Onko tämä mahdollista? Miten esimerkiksi 30-vuotias hoidettava voi pyyhkiä pois rankkojen traumojen jäljet ja vaikkapa sotakokemukset?
Työn imun valmentajat korostavat, että työntekijän ja työtiimin kannattaa keskittyä ja rajautua työpaikan positiivisiin eli työimua kohottaviin asioihin. Mitäpä tehdä esimerkiksi: jos teknologia tuo alati uusia keskeytyksiä? Entä: miten olla iloinen ja optimistinen, jos tiimin kasvavat resurssitavoitteet ilman resurssien lisäyksiä, vierittävät joka viikko uusia ”mahdottomia tehtäviä”? Eikö nykytilanteeseen tule tehdä muutoksia ja negatiivisiin asioihin puuttua?
Tuleeko yrityksiä perustaa katteettoman positiivisuuden ja optimismin hengessä, kuten monissa uusyritystapahtumissa korostetaan?
Onko kansallinen yhteiskunta, kuten Suomi, kokonaisuus, jossa kaikkien keskeisten yhteiskuntaryhmien (esim. työnantajat ja työntekijät) tavoitteet ovat samansuuntaisia eli kaikille positiivisia. Esimerkiksi työvoimapula on työnantajalle haitta mutta työntekijöille etu.
Oppi positiivisuuden kaikkivoipaisuudesta on suhteessa ristiriitaiseen ja historialliseen todellisuuteen vääristävä tulkinta ja kehotus.
Yksilön, tiimin ja kansakunnan on parempi olla realisti, joka ottaa huomioon sekä positiiviset että negatiiviset seikat ja on sekä optimisti että pessimisti.
Tätä kirjoitettaessa nyrkkeilijä Riitta Wahlström valmistautuu titteliotteluun realistiesti: ”Käy sitten miten vain. Tämä mua sytyttää”.”

Bogi 11: Moniarvoisuus ja monikulttuurisuus kunniaan

”Nyky-Suomessa monet kannattavat moniarvoisuutta ja – monikulttuurisuutta. Vallitseva kulttuuriliberaali ideologia antaa kaikkien kukkien kukkia.
Tuleeko kaikkia arvoja eli hyvinä tai pahoina pidettyjä asiantiloja kohdella tasa-arvoisesti? Ovatko kaikki – vaikkapa kansalliset ja uskonnolliset -kulttuurit yhtä oikeutettuja elämään samassa yhteiskunnassa?
Olen ensinnäkin sitä mieltä, että moniarvoisuutta ja -monikulttuurisuutta on käytännössä vaikea – ellei mahdotonta – toteuttaa sosiaalisissa yhteisöissä (esim. pallopelijoukkue, yritys ja kansakunta). Näin ainakin silloin; jos alaryhmien (osakulttuurien) arvot eroavat suuresti toisistaan eikä riittävää yleistä arvoyksimielisyyttä löydy. Täten esimerkiksi yhtä yritystä tai järjestöä ei käytännössä ole olemassa vaan näiden yhteisöjen alaryhmät vain näennäisesti kuuluvat samaan ryhmään. Esimeriksi monin paikoin Ruotsia monet maahanmuuttajaryhmät elävät oman kulttuurinsa arvojen mukaan irrallaan Ruotsin valtakulttuurista.
Toiseksi; vaikka moniarvoisuutta voitaisiinkin panna käytäntöön, niin tuottaako arvojen synteesi oikeutta, totuutta ja kauneutta? Miten yhdistää yhtäällä arvo, joka pitää suuria tuloeroja (yksi prosentti saa yli puolet suomalaisten tuloista) ja toisaalla arvo, jonka mukaan rikkaimman 10 ja köyhimmän 10 prosentin tulot saavat olla korkeintaan kaksinkertaisia. Löytyykö totuus ilmastomuutoksesta ottamalla mukaan kaikki asiaa koskevat teoriat; mukaan lukien ne teoriat, jotka kieltävät ihmisen aiheuttaman ympäristömuutoksen? Syntyykö hyvää musiikkia; kun yhdistetään rap-, operetti- ja sinfoniamusiikki?
Aristoteles sanoi aikanaan, että jousella voi osua tauluun vain yhdellä tavalla. Erilaisia arvoja tulee pystyä vertaamaan yhdellä normatiivisella mittakepillä. Moniarvoisuus ja monikulttuurisuus eivät sinällään ja automaattisesti ole tavoittelemisen arvoisia asioita.”

Blogi 10: Kunnioita ”demokratiaa”

””Demokratiaa” monet pitävät arvokkaana asiana sekä kansakakuntien että tätä pienempien organisaatioiden rakennepuuna, Mutta: mitä demokratia oikein tarkoittaa ja millainen demokratia on tavoittelemisen arvoinen?
Vallitseva ajattelu eli samaistaa demokratian päätöksentekojärjestelmään, johon kaikki organisaation (esim. yritys tai kansakunta) jäsenet ovat muodollisesti ja periaatteessa oikeutetut osallistumaan salaisten ja yleisten vaalien välityksellä.
Onko tämänkaltainen demokratia todellista kansanvaltaa, jossa jokaisella kansalaisella on käytännössä yhtäläinen mahdollisuus vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan ja omaa elämäänsä?
Näin ei ole. Ensinnäkin Suomessa ja monissa muissa vastaavissa kapitalistisissa maissa (erityisesti Yhdysvalloissa) äänestämättömät eli nukkuvien puolue on jo monta vuosikymmentä ollut suurin puolue noin 30 – 50 prosentin kannatuksella. Kun näitä äänestämättä jättäneitä on verrattu tutkimuksissa äänestäneisiin Suomessa, on havaittu, että nukkuvat ovat selvästi köyhempiä sekä vähemmän koulutettuja ja verkottuneita kuin äänestäneet.
Toiseksi eduskuntan valta on tämän kaltaisissa demokratioissa sangen rajallinen. Ensinnäkin se ei juurikaan ulotu arkeen työpaikoille ja vaikkapa asumiseen. Demokratia jää tehtaiden ja studioiden portaille. Palkkatyöntekijät tekevät yrityksissä ja muissa työorganisaatioissa Suomen lainsäädännön mukaan työtä työantajan määräysvallan alla. Asuminen taas määräytyy vahvasti grynderien ohjaaman asuntotuotannon ehdoilla tuottaen esimerkiksi ikuisen asuntopulan edullisista ja toimivista asunnoista esimerkiksi pääkaupunkiseudulla.
Toinen suuri eduskunnan valtaa supistava tekijä on taloudellinen valta. Globaalit kapitalistiset markkinavoimat määrittävät vahvasti millaista yhteiskuntapolitiikkaa eduskunta ja hallitus voivat harjoittaa. Kansainvälisen kilpailukyvyn vaaliminen ja erilaiset talousnormit (mm. talouskurimääräykset ja kestävyysvajelaskelmat) supistavat tältä osin toteutettavaa kansanvaltaa.
Demokratia vaaleihin perustuvana päätöksentekojärjestelmänä on kansanvaltana supistunut liiveihin, vaikka koko puku piti tehdä. Toki vaaleihin perustuva demokratia on sinällään hyvä, mutta riittämätön, todellisen demokratian toteuttamiseksi. Tällä demokratialla tarkoitan jokaisen kansalaisen mahdollisimman tasa-arvoista ja todellista kykyä vaikuttaa yhteisiin asioihin ja omaan elämäänsä myös työpaikoilla, asumisessa, liikenteessä ja muissakin jokapäiväisissä asioissa. Tämä vaatii muutakin kuin median värittämiä – gallupkyselyiden maustamia – vaalispektaakkeleja parin vuoden välein.”

Blogi 9: Arvosta ”länttä”

”Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa vuoden vaihteessa kaavailtiin 2020-luvun kulkua. Yksi ennustettu ilmiö on Putinin vetäytyminen Venäjän johdosta, mikä aiheuttanee sen myönteisen seikan, että naapurimaamme muuttuu läntiseksi demokratiaksi ja samalla asialliseksi ja ikäväksikin.
Tämä on esimerkki valtamedian ja yleisen mielipiteen uskomuksesta, jossa ”länsi” tarkoittaa etupäässä hyviä asioita: demokratiaa, oikeusvaltiota, ilmaisuvapautta, yrittämisen vapautta ja kuluttajan oikeuksia ynnä muita länsimaisia arvoja. Onko kaikki vihreää aidan läntisellä puolella?
Lännessä demokratia merkitsee ennen muuta yleisiä ja salaisia vaaleja, joilla valitaan poliittisia päätöksentekijöitä edustamaan kansaa eri päätöselimissä kunnan valtuustosta eduskuntaan. Edustavatko edustajat kansaa vai ovatko he enemmän koulutettuja ja keskimääräistä varakkaampia? Riittääkö kansanvallan takeeksi se, että kansa saa äänestyspaikalla vaikuttaa viisi minuuttia parin vuoden välein? Kuinka paljon eduskunnalla on valtaa markkinavoimiin ja niiden määräämiin talouskehyksiin nähden? Miten suomalaiset voivat vaikuttaa Euroopan Unionin ratkaisuihin, joista enemmistö Suomenkin laista, asetuksista ja muista normeista viime kädessä määräytyy.
Ilmaisu- ja sananvapaus on Suomessa perustuslaissa taattu. Mutta: se on pitkälle muodollinen. Suomen kansalaisilla on käytännössä hyvin erilainen sananvapaus. Esimerkiksi miljardööri ja talousmies Björn Wahlroosilla mielipiteillä on vähintäänkin satakertainen vaikutus verrattuna tamperelaisen vähän koulutusta saaneen pitkäaikaistyöttömän Taavi Takapenkkiläisen purkaukseen vaikkapa YLE:n Kansan radiossa.
Länsimainen vapaus merkitsee negatiivista vapautta eli sitä, että normit kahlitsevat yksilön toimintaa mahdollisimman vähän. Se ei takaa positiivisia oikeuksia esimerkiksi todellista oikeutta kelvolliseen asumiseen ja perusturvaan.
Yrittää saa ja hän saa menestyä; mutta samalla hänen tulee etupäässä yksin kärsiä konkurssin seurauksista. Ylimalkaan työelämässä saa melko vapaana normipaineista pyrkiä eteenpäin; mutta itseensä luottaen kilpaillen alituisesti muiden kanssa
Perheen ja suvun traditiosta ei ole pakko välittää; mutta tämä – mikäli vaihtuvat kaveripiirit eivät tätä korvaa – johtaa helposti yksinäisyyteen, mikä on Suomessa merkittävä terveys- ja hyvinvointiongelma.
Listaa länsimaisten arvojen problemaattisuudesta olisi helppo jatkaa historiallisilla ja tosi suurilla yhteiskunnallisilla muutoksilla. Esimerkiksi länsi on merkinnyt teknologian edistystä ja talouskasvua, samalla kun nämä ovat fossiilitaloudessa tuottaneet ja tuottavat suuria ympäristöongelmia. Lännen varallisuus on siirtomaiden riiston ja uuskolonialismin tuloksena merkinnyt kolmannen maailman köyhyyttä. Länsi on pitkälti lihonut ”Etelän” nälästä.
Onko länsimaisuus niin siunauksellinen asia kuin uskotellaan?”

KÄSKY 8: Anna markkinoiden ratkaista

Liberalismin oppeihin kassikoista (esim. A. Smith) uusliberalismin puolesta puhujiin (kuten M. Friedman) on uskottu siihen, että tuotantovälineiden yksityisomistukseen perustuvassa kapitalismissa markkinat – tuottajien ja kuluttajien kohtauspaikkana -pitkässä juoksussa saavat aikaan kaikkien kannalta tehokkaimman ja taloudellisimman tuloksen. Markkinat ohjatkoon!
Näin onkin sellaisissa tapauksissa, joissa tasa-arvoisia tuottajia on monta ja kuluttajilla ovat tästä tietoisia ja vapaita sekä kyvykkäitä valitsemaan.
Käytäntö on useimmiten toisenlainen. Kapitalistisessa markkinataloudessa vahvimmat voittavat: syntyy tuottajien oligopoleja ja jopa monopoleja. Suomessa on tällä hetkellä kaksi yksityistä terveysjättiä (Mehiläinen ja Terveystalo), jotka hallitsevat ei-julkista terveys- ja sosiaalipalvelujen tarjontaa. Tämänkaltainen tilanne nostaa kustannuksia mutta tuskin parantaa palvelujen laatua. Monopolitilanne, jossa olisi vain yksi yksityinen tuottaja ja julkinen tilaaja olisi julkista monopoliakin pahempi paikka, koska julkista tuottajaa voitaisiin poliittisesti suunnata yksityistä tuottajaa paremmin ja näkyvämmin.
Markkinat eivät myöskään ratkaise työttömyysongelmaa. Oikeiston ja työnantajien pyrkimys kaiken keinoin (mm. eläkeiän korottaminen, työttömyyskorvausten alentaminen, opiskeluaikojen lyhentäminen) lisätä työvoiman tarjontaa ei ajankaan myötä ime ratkaisevalla tavalla työttömiä töihin. Työvoiman tarjonta ja kysyntä eivät tasapainotu. Näin ei käynyt muun muassa M. Thatcherin johtamassa Britanniassa – yhdessä viime vuosikymmenten uusliberalismin suurimmassa kokeilussa – vaan työttömyys säilyi korkeana.
Taiteessa markkinat enemmäkseen samanlaistavat ja laskevat taidetuotteiden taiteellista arvoa. Ajateltakoon vaikka populaarimusiikkia sekä meillä että maailmalla. Kaunokirjallisuudessa markkinat, etenkin joulumyynnissä, nostavat Suomessa esiin parikymmentä ”best-seller leimalla” varustettua kirjaa; muiden jäädessä taka-alalle.
Onko hyvä antaa markkinoiden ratkaista; kun ajatellaan tehokkuutta, taloudellisuutta, laatua ja innovatiivisuutta?

KÄSKY 7: Luota tekniikan kehitykseen

”1800- ja 1900-luku merkitsivät tekniikan harppauksellista kehitystä. Energia halpeni, yhteiskunta sähköistyi, liikenne nopeutui ja joukkotiedotusvälineet kehkeytyivät. Nämä ja monet muut tekniset innovaatiot muuttivat arkea, työelämää, taloutta ja koko kulttuuria useimmiten – mutta ei aina, kun otetaan huomioon niiden seurauksena syntyneet mm. ympäristöongelmat ja aseteollisuus – ihmisten kannalta parempaan suuntaan.
Miten on nyt? Uskotko tekniikan edistykseen 2010-luvun lähestyessä loppuaan?
Otetaanpa esimerkiksi kaksi ilmiötä.
Ensinnäkin: miten uusi tekniikka ja teknologia muuttavat työelämää parina seuraavana vuosikymmenenä?
Katoaako vanhoja työpaikkoja ja ammatteja enemmän kuin syntyy uusia?
Vähentääkö uusi tekniikka raskaita ja epäkiinnostavia työtehtäviä vai lisääkö se työn kaavamaistumista?
Lisääntykö vapaus vaiko kontrolli työelämässä?
Onko uusi tekniikka enemmän renki vaiko isäntä?
Toiseksi: miten virtualisaatio muovannee arkea ja elämänmenoa?
Kiristääkö virtuaalisen maailman kasvanut rooli – ja siihen liittyvä vaatimus olla aina läsnä -elämäämme?
Yhdistääkö sosiaalinen media meitä vai luoko se enemmän uusia ja toisistaan yhtä eroavampia ryhmiä ja kuplakulttuureja?
Kadotammeko historian tajun ajankohtaisuuden alttarille uuden mediatekniikan seurauksena?
Pinnallistuuko tietomme koskemaan vain irrallisia ja muodikkaita ilmiötä?
Katoaako syvällisempi tieto ja viisaus?
Uskotko edelleen tekniikan kehitykseen? Vai oletko samaa mieltä kuin Pekka Vahvanen, joka kirjassaan Kone Kaikkivaltias (Atena, 2018) väittää, että digitalisaatio (uuden tekniikan sydän) tuhoaa kaiken meille arvokkaan?”

Käsky 6: Anna asiantuntijoiden ratkaista

 

Jos Sinulla on henkilökohtaisia ongelmia tai haluat asiantuntijoiden näkemystä yleisiin ongelmiin, niin annatko asiantuntijoiden ratkaista?
Kantani on se, että tämä riippuu asiantuntijoiden perusluonteesta. Asiantuntemus ja sen taustalla olevat tieteet on jaettavissa neljään koriin: 1) Humanistinen asiantuntemus (mm. psykologia, filosofia ja teologia), 2) yhteiskunnallinen asiantuntemus (esim. taloustieteet ja politiikan tutkimus), 3) terveyttä koskeva asiantuntemus (vrt. lääke – ja hoitotiede) ja 4) luontoa ja formaaleja symboleja (mm. kemia, fysiikka).
Elämänkatsomuksellisissa kysymyksissä, kuten uskonnollisissa ja eettisissä valinnoissa, sinun tulee itse päättää. Näin myös vaikkapa psykologisissa ihmissuhdepulmissa. On toki hyvä tutustua asiantuntijoiden luomiin kiinnostavaksi kokemiisi moraaliteorioihin ja psykologisiin elämäntaito-oppaisiin.
Yhteiskunnallisissa kysymyksissä, kuten äänestysvalinnoissa ja muodostaessasi kantaasi talouspolitiikan linjauksiin, on myös perusteltua tukeutua asiantuntijoiden (esim. tutkijat sekä talous- ja politiikkatoimittajat) näkemyksiin. Tässä yhteydessä muista se, että ei ole olemassa vaikkapa puolueetonta talousasiantuntemusta, vaan tutkijoilla ja toimittajilla on aina omat sidonnaisuutensa koulukuntiin ja organisaatioihin (tutkimusorganisaatiot ja mediatalot). Tämäntyyppisissä kysymyksissä sinun tulisi itse muodostaa kantasi eikä antaa esimerkiksi äänestyksissä asiantuntijoiden rakentamien vaalikoneiden ratkaista.
Terveyskysymyksissä päävastuu siirtyy asiantuntijoille (lääkärit ja hoitajat) ja mieluiten virallisen lääke- ja hoitotieteen edustajille. Älä siis luota, omaan potilaskokemukseesi tai ns. vaihtoehtoisiin parantamismetodeihin.
Tietyissä luontoa koskevissa dilemmoissa, kuten vaikkapa monet fysikaaliset ja kemialliset riskitekijät, sinun on usein pakko luottaa asiantuntijoihin ja tutkimuksiin, koska omat aistihavaintosi eivät riitä arvioimaan tilanteen vaarallisuutta. Näin esimerkiksi tiettyjen myrkkyjen ja määrätyn tasoisen radioaktiivisuuden suhteen. Anna – varauksin – riskiasiantuntijoiden ratkaista.
Siispä anna asiantuntijoille päättäjän rooli tietyntyyppisten ongelmien ratkaisujen suhteen; mutta hyödynnä asiantuntijoita neuvoantajina ja taustoittajina toisen laatuisten pulmien kohdalla.

Käsky 5 Pitäydy tosiasioissa

Parisen vuotta sitten alkoi kummallinen keskustelu ”totuuden jälkeisestä” ajasta. Debatti on outoa. Totuuden aikaa ei ole koskaan ollut. Esimerkiksi 1900-luvulla mm. uskonnot, poliittinen propaganda, yritysten pr-toiminta ja mainonta sekä militaristien viholliskuvat ovat usein syrjäyttäneet totuuden ja tosiasiat.

Ne, jotka vaativat totuuden paluuta, uskovat ”objektiiviseen” mediaan ja tieteeseen. He korostavat puolueettomuutta ja halua etsiä totuutta faktoissa pitäytyen.

Tämä ei toteudu käytännössä. Tosiasiat sinällään eivät takaa totuutta. Väittämät voidaan jakaa emävalheisiin, valheisiin ja puolivalheisiin (osatotuuksiin).

Emävalhe perustuu virheellisiin (mahdollisesti keksittyihin) tosiasioihin sekä loogisesti virheelliseen päättelyyn. Valheita voi olla kahdenlaisia. Ensinnäkin ne voivat perustua vääriin faktoihin. Toiseksi valheiden johtopäätökset voivat – tukeutuen oikeissa tosiasioissa- olla johdetut loogisesti virheellisellä ja tarkoitushakuisella tavalla.

Emävalheen ja valheen voivat toimittajat ja tutkijat, totuuden virallisina valvojina, toki paljastaa. Tässä siis tosiasioissa pitäytyminen on tärkeää.

Puolivalheen eli osatotuuden arviointi on edellistä kiperämpää. Näin siksi, että jopa oikeista tosiasioista oikealla tavalla vedetyt johtopäätökset ovat aina tulkinnallisia ja intressisidonnaisia. Esimerkiksi lähes kaikki talousasioita ja talouspolitiikkaa koskevat väittämät ovat aina vain osatotuuksia ja kietoutuvat ryhmäetuihin.

Jos vaikkapa lähtökohtaisesti tulkitaan, että kapitalistinen markkinatalous on kaikille  ryhmille siunauksellista, niin voidaan ”puolueettomasti” esittää, ”markkinat ratkaisevat ” ja ”talous on pidettävä kunnossa”. Näin talouden mustaa laatikkoa ei avata ja tätä kautta pyritään turvaamaan se, että talouden hyödyt jakautuvat eriarvoisesti vaikkapa siten, että pieni oligarkia (1 % aikuisista) saa yli puolet tuloista.  Tähän lähtökohtaan tukeutuvat väitteet- silloinkin kun ne pitäytyvät tosiasioissa – ovat vain osatotuuksia (puolivalheita).

Talouskysymyksiä koskevat väitteet on mahdollista perustaa myös konfliktinäkökulmaan. Tällöin oletetaan, että eri ryhmien (esim. työnantajat/ palkansaajat ja tuottajat/kuluttajat) edut ovat monesti vastakkaisia. Kaikki taloutta käsittelevät väittämät  ajavat lopulta tietyn ryhmän intressiä. Hyvän talousjournalismin ja -tutkimuksen tulee paljasta tämä sidonnaisuus ja tätä kautta selittää osatotuuden (puolivalheen)luonne.